Kävin tänään ensimmäistä kertaa salilla leikkauksen jälkeen tekemässä jalkatreeniä. Yläkroppakin sai enemmän kuin osansa - oikeastaan lähti lapasesta - ylätaljassa, penkissä, kulmasoudussa, hauiksessa yms, mutta nyt puhun edelleen kuntoutumisesta, joten kerron miten lonkan treeni meni.
Jalan voimat tuntuvat olevan tallella, mutta leikkauksen takia en voinut tehdä kuin kevyttä lihaksia treeniin totuttavaa sarjaa.
Lämmittelin kuntopyörällä, sen jälkeen tein jalanheilautuksia, nostoja ja lämmittelin kyljet.
Ensi alkuun kevyesti jalkaprässissä liikerataa tunnustellen 30 kilolla. Huomasin, että pääsen nyt syvempään asentoon prässissä eikä lantioni kallistu samalla tavalla, kuten ennen. Tosin nyt, kun jalan taipuvuus antaa periksi, täytyy kiinnittää erityisen tarkasti huomiota oikeisiin liikeratoihin. Olen aika pitkään joutunut passaamaan liikkeitä vinoon tai kieroon.
Lisäksi tein terveellä jalalla yhden jalan työntöjä prässissä 30 ja 40 kilolla, tosin sen etureisi kramppasi jo aiemmin pyörällä lämmitellessä.
Sitten taljalaitteessa hihna nilkan ympärille ja jalanheilautuksia sisä- ja ulkoreisille. Terveellä jalalla tehdessä leikattu jalka toimii tukijalkana, jolloin leikatun lonkan ja lantion lihakset jännittyvät. Jouduin vaihtamaan pienempiin painoihin, koska leikattu jalka ei kestänyt olla tukijalkana normaalipainoilla tehdessä. (pitkää sarjaa 15-20 toistoa 8 kilolla.)
Leikatulla jalalla sisäreiden treenaaminen tuntui ihan normaalilta, mutta ulkoreittä treenatessa leikkausalue ilmoitteli hieman itsestään. Näissä painoa oli 3-5kg.
Lopuksi taljassa vielä jalannostot taakse, hyvä liike kickbikea ajatellen. :)
Kokeilin tehdä askelkyykkyjä etujalka korokkeella 8kg käsipainot käsissä, mutta leikattu jalka ei tuntunut tarpeeksi tukevalta pitämään tasapainoa, joten jätin seuraaviin sarjoihin painot pois ja pidin kättä läheisen penkin lähellä, jos olisin tarvinnut tukea tasapainoon.
Lisäksi testasin kuntosalin jumppapallolla jalan vieritystä sivulle. Liikkeessä toinen jalka nostetaan vieressä olevan pallon päälle, pallo vieritetään jalan avulla sivuun ja tukijalalla tehdään kyykky pallojalan ollessa suorana etuviistoon tai sivulle. Kuntosalin jumppapallo oli liian korkea, joten tasapaino ei oikein toiminut tässä.
Koska olin jumppapallon lähettyvillä, päätin kokeilla vielä liikeratojen tsekkaamista peilin avulla. Eli kävin istumaan kuin kyykätessä pallon päälle tukien sitä polvien väliin ja nostin itseäni sen verran takaisin ylös, ettei pallo lähtenyt vierimään alta pois. Tällöin itse asiassa huomasin, kuinka pinttyneitä väärät liikeradat ovat. Aina istuessa kyykkyyn lantioni lähti kallistumaan alta vinoon kuin paetakseen lonkkakipua. Tasan tarkkaan peiliä tuijottamalla sain liikkeen oikeaksi, mutta heti ilman peiliä vanha väärä liike palasi. Ärsyttävää! Tämän kanssa saan varmaan tehdä hurjasti töitä. Ja juuri tämän takia selkäni meni jumiin syksyllä.
Kotona buranaa naamaan, lonkkaa ei sinänsä säre koko aikaa, mutta jotain tuntemuksia tuntuu vähän väliä.
Ja jotta huominen kokovartalokipu olisi taattu, hain illalla postista uuden jumppakumilenkin ja testailin sillä avustettuja leuanvetoja. Käsistä oli voimat ihan loppu. 4 meni räpiköiden, sitten piti pitää tauko.
Pitäisi varmaan muistaa venytellä samalla, kun katsoo Emmerdalen tallenteet. Huomenna uusiksi! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti