Kontrolli leikkauksesta takana

Kävin 5 viikkoa leikkauksesta lääkärintarkastuksessa. Lääkäri selvitti vielä, että u-nokka, joka oli muodostunut lonkkaani ja aiheutti liikerajoitusta, oli syntynyt autokolarin seurauksena, eli kyseessä ei ollut rakenteellinen ahdas lonkka. Edelleen ihmettelen, ettei kukaan edeltävistä 8:sta ortopedistä nähnyt luupiikkiä, joka esti lonkan liikkettä.

Nivelrikko etenee leikkauksen jälkeenkin. Nyt lonkan liikeradat ovat kuitenkin suuremmat kuin ennen. Lääkäri arvioi, että omalla lonkalla voi elää kipujen mukaan 5-15 vuotta. Ainakin 10 olisi tavoite. Sen jälkeen ruvetaan vaihtamaan varaosiin.

Syksyllä, jos on kipuja, voisin kuulemma käydä hakemassa kukonhelttauutepistoksen. Se voisi auttaa. Mutta jos ei ole kipuja, niin pisostakaan ei tarvita.

Lonkkia ei kuulemma enää pinnoiteta metallilla, vaan tekonivel olisi perinteinen keraaminen malli. Toivottavasti tekniikka kehittyy niin, että liikunta onnistuu äysipainoisesti sen jälkeenkin.

Hoito-ohjeet ovat loistavat. Liiku, venyttele ja pidä lihakset kunnossa. Myös jokainen lisäkilo rasittaa lonkkaa. Jos tässä ei ole motivaatiota treenaamiseen, niin ei sitten missään. 

Kroppaa kuunnellen pitää tehdä, mutta kipulääkkeitä saa syödä. 

Kovalla alustalla juokseminen saa jäädä, mutta muut liikuntamuodot ovat sallittuja ja suositeltaviakin. Painavia asioita en tosin saisi kanniskella ympäriinsä.

Treeniä kohti! 

Makeutusaineista pari sanaa

Luin Elina Hytösen makeutusaineita käsittelevän bloggauksen vuodelta 2013.  Bloggauksessa käydään läpi eri makeutusaineita ja keskitytään erityisesti aspartaamin mahdolliseen haitallisuuteen.

Periaatteessa uskon, että elintarviketeollisuus pyrkii testaamaan uudet (ja vanhat) aineet niin, ettei ainakaan niistä kohtuukäytössä koidu välitöntä haittaa. Kohtuukäyttö onkin ongelmallinen käsite. Aspartaamia, fruktoosi-glukoosisiirappia, sakkaroosia ja muita mukavia makeutusaineita kun tungetaan nykypäivänä kaikkeen mahdolliseen ja niitä mainostetaan vielä terveyttä edistävinä tai light-tuotteina..

Samoin elintarviketeollisuudesta riippumattomia ja muuten puolueettomia pitkäaikaistutkimuksia on varsin vähän.

Tässä pari lainausta Hytösen bloggauksesta, joista ainakin itselleni on hyötyä:

-          Alkoholisokereita ovat sorbitoli, ksylitoli, laktitoli, mannitoli, maltitoli, isomalt, hydrogenoitu tärkkelyshydrosylaatti (HSH). Näitä pidetään ”yleisesti turvallisina”, mutta ne voivat aiheuttaa ripulia, vatsakipuja ja vatsan turpoamista ja kaasuja. Ne viipyvät melko pitkään ruoansulatuskanavassa (eivätkä siis imeydy nopeasti vereen), jolloin ne vetävät nestettä suolistoon ja alempana muuntuvat kaasuiksi ja rasvahapoiksi. 

-          Fruktoosiglukoosisiirappi on voimakkaasti yleistynyt viime vuosina. Sitä valmistetaan kemiallisesti maissitärkkelyksestä, se on teollisuudelle edullinen ja nestemäisenä helppokäyttöinen. Sen on todettu häiritsevän verensokerin säätelyä ja aiheuttavan insuliiniresistenssiä sekä metabolista oireyhtymää ja elimistön systeemistä tulehdusta.  Sen osa-aine fruktoosi eli hedelmäsokeri ei mene suoraan elimistöön polttoaineeksi, vaan kulkeutuu ensin maksaan, joka muuttaa sen myrkylliseksi rasvaksi. Fruktoosi voi runsaasti käytettynä vaikuttaa aivotoimintaan heikentävästi jo kuudessa viikossa. (Journal of Physiology –lehti/Rodale.com, 2012). Se heikentää etenkin oppimista ja muistia. –Tätä siirappia voi olla myös vauvanruoissa, joten tuoteseloste on luettava tarkkaan!

Jos maltat, niin kommentoi aihetta. Millainen mielikuva sinulla on keinotekoisista makeutusaineista? Uskotko, että ne testataan riittävän hyvin? Valitsetko kaupassa light-tuotteita? Kiinnitätkö huomiota siihen, mitä makeutusaineita niissä käytetään?