Ylioppilaslehdessä on aivan mainio juttu Tuhannen euron masennus. Suosittelen lukemaan tämän. Yliopistosta on tullut monissa perheissä itseisarvo, jonka sisällöllä ei ole mitään väliä. Pätkätöitä ja harjoittelupaikkoja yksi toisensa jälkeen, ilman tietoa koulutusta vastaavasta työstä.
"Kaikki muuttui varsin pian. Irtisanouduin
tavaratalosta, kun vastaan tuli ensimmäinen pätkätyö toimittajana.
Tulevaisuus alkoi näyttää joltain.
Mutta sitä mukaa kun oma ahdistukseni tulevaisuuden suhteen hälveni,
se lisääntyi vanhemmillani, sukulaisillani – ja sillä perhetutulla.
Ahdistus siitä, jääkö minulta tutkintotodistus, menolippu parempaan tulevaisuuteen, töiden takia lunastamatta.
Ei jää, sillä päädyin lopulta kompromissiin.
Huomasin, että opintoja on mahdollista tehdä työn ohessa, iltaisin ja viikonloppuisin ja edetäkin ihan mukavassa tahdissa.
Kompromissiratkaisuni ei vain tyydytä kaikkia. Lainsäätäjää se ei
todellakaan miellytä, sillä tutkintoni venyy tavoiteajasta. Jos olisin
ihanneaikataulussa, valmistuisin vuoden päästä. En usko, että tutkinnon
puuttumisesta olisi usean vuoden työkokemuksen jälkeen enää haittaa
työllistymisen kannalta, mutta uskon, että tutkinnosta on hyötyä omalle
työidentiteetilleni. Sillä ei ole merkitystä, olenko maisteri vuoden vai
seitsemän vuoden päästä.
Puristus rinnassani alkoi hälvetä"
(Tuhannen euron masennus, Ylioppilaslehti 8.10.2013)
Olen itsekin näitä erilaisen tien valitsijoita, olen vakituisessa työsuhteessa ja koulutukseltani ylioppilas. Olen vakaasti päättänyt opiskella itselleni yliopistotutkinnon, mutta teen sen työn ohessa. Joskus on vuosi tai pari, johon opiskelu ei sovi ja joskus taas pystyn etenemään vauhdikkaammin. Ehkä jotenkin kapinoin koulutusputkea vastaan, jonka sisältö on peruskoulu-lukio-yliopisto-jonkaohessapätkätöitä — ja tuubista ulos työttömänä 32-vuotiaana maisterina, jonka biologinen kello tikittää kovaa, ennen kuin töissä on oltu kokonaista vuottakaan.
On hienoa, jos todella tietää, mitä haluaa isona tehdä ja tavoitella unelmiaan. Jos se vaatii nopeassa tahdissa eteneviä opintoja ja niistä jaksaa suoriutua, niin vielä hienompaa! Mutta meitä on muitakin ja reittejä työelämään on monia. Reittejä korkeakoulututkintoon on myös monia. Yksilöllisyyden lisääntyessä kulttuurissamme, myös erilaisten koulutuspolkujen kulkijoille pitäisi löytää enemmän vaihtoehtoja ja tukea.
Kiinnostaako korkeakouluopiskelu työn ohessa? Käypä vilkaisemassa koulutustarjontaa Etäopiskelu.fistä.
torstai 10. lokakuuta 2013
sunnuntai 6. lokakuuta 2013
Vatsavaivoja fruktoosista
HUOM! Etukäteen jo tiedoksi, että tämä on maallikon itseään varten tekemä selvitys, joten pyydän olemaan krittinen lähteiden kanssa, jos en itse huomannut tarpeeksi kriittinen olla.
Huomasimme mieheni kanssa, että Fastin proteiinipatukoista - niistä gluteenittomista, tulee molemmille vatsaoireita. Ilmavaivoja ja sen sellaista. Muistutan tässä vaiheessa, että en ole ainakaan virallisesti diagnosoitu keliaakikko, vaan itse kokeiltu gluteeniton ruokavalio on auttanut minulla atopia- ja allergiaoireisiin uskomattoman hyvin.
Päätin selvittää, mikä patukoissa oikein mättää. Tutkailtuani tuoteselostetta hieman tarkemmin, aloin selvittää, mitä maltitolisiirappi ja glukoosisiirappi oikein ovat.
"Fruktoosin imeytymishäiriö taas tarkoittaa sitä, että fruktoosi ei imeydy ohutsuolessa, vaan jatkaa matkaansa vain osittain imeytyen paksusuoleen. Fruktoosin imeytymisen puutteellisuus on uusi tutkimusalue ja tulokset eivät vielä kerro koko kuvaa tästä ongelmasta. Ilmeisesti ihmisen ohutsuoli ei ole kehittynyt kovin hyväksi fruktoosin imeyttäjäksi, sillä tutkimuksissa on mitattu, että jos koehenkilöille annetaan 50 grammaa pelkkää veteen liuotettua fruktoosia ilman muuta ravintoa samalla, 80 %:lla ihmisistä fruktoosi imeytyy epätäydellisesti. Tämä kuitenkin koskee vain koetilannetta, jossa käytetään puhdasta fruktoosia. Glukoosin samanaikainen imeytyminen helpottaa huomattavasti fruktoosin imeytymistä. Tavallinen sokeri, sakkaroosi, on disakkaridi, josta toinen molekyyli on fruktoosia ja toinen glukoosi. Kun sakkaroosi hajoaa ohutsuolen solujen pinnalla, niin sekä glukoosi, että fruktoosi imeytyvät täysin, glukoosin imeytyminen vaikuttaa myös fruktoosin imeytymiseen.
Kun fruktoosi ei imeydy täysin ohutsuolessa, niin se aiheuttaa samanlaisia ongelmia paksusuolessa, kuin laktoosi, osmoottinen paine tuo vettä paksusuoleen joka voi ilmetä ripulina, syntyy turvotusta, kaasuja, suoliääniä, vatsakipuja ja ummetusta. Fruktoosin imeytymishäiriö todetaan samalla tavoin mittaamalla vedyn pitoisuudet hengitysilmasta, kuin laktoosi-intoleranssia tutkittaessa.
Fruktoosin imeytymishäiriöissä tulisi siis nykynäkemyksen mukaan katsoa ennen kaikkea sitä, mikä on glukoosin ja fruktoosin suhde syödyssä ruuassa. Paljon fruktoosia ja vähemmän glukoosia on päärynäsää, omenassa ja mangohedelmissä ja appelsiinissa. Yhtenä mahdollisena ongelmana amerikkalaiset tutkijat pitävät sitä, että Yhdysvalloissa elintarviketeollisuus käyttää erittäin paljon korkeafruktoosista maissisiirappia sokerin sijasta juomien ja ruokien makeuttajana. Tällainen korkeafruktoosisen maissisiirapin fruktoosipitoisuus, 45 – 55 %, saadaan aikaan muuntamalla maissin tärkkelys teollisesti fruktoosiksi. Euroopassa tai Suomessa ei kuitenkaan käytetä korkeafruktoosista maissisiirappia, vaan täällä elintarvikkeiden makeuttamiseen käytetään lähinnä tavallista sokeria. Fruktoosin käyttö voi kuitenkin lisääntyä tulevaisuudessa glykeemisen indeksin ruokavalion yleistyessä, sillä hedelmäsokeria myydään vedoten sen alhaiseen glykeemiseen indeksiin, joka on 19. Tämä indeksin alhaisuus johtuu osaltaan siitä, että fruktoosi metaboloidaan ensin maksassa glukoosiksi, ennen kuin sen voi nostaa verensokeria eli glukoosipitoisuutta. "
(Mikko Ahola, 2009)
"Seuraavat valmistusaineet sisältävät fruktoosia tai muuttuvat fruktoosiksi aineenvaihdunnassa: sokeri, sakkaroosi, inverttisokeri, fruktoosi, hedelmäsokeri, sorbitoli (E420),siirappi, maltitoli (E965), maltitolisiirappi, mannitoli (E421), laktitoli (E 966), isomalti (E953), lykasiini, glukoosi-fruktoosisiirappi, tärkkelysnestesokeri, polydekstroosi (E 1200). Muista tarkistaa myös lääkkeiden ja vitamiinien valmistusaineet."
Tietoa potilaan vanhemmille
1/99 Aila Paganus, Ilkka Sipilä
Lasten ja nuorten sairaala
Pronutrionistien sivuilla varoitellaan fruktoosin ja lihavuuden välisestä oletetusta yhteydestä. Kriittisyyttä taas peliin.
Nähtävästi hyvin yleistä. Muutamien pikaisesti etsittyjen lähteiden mukaan noin kolmasosa tutkituista kärsi fruktoosi-intoleranssista.
Fructose Intolerance, Malabsorption a Common Culprit in Pediatric Abdominal Pain
Fructose Malabsorption - FAQs
Makeutusaineissa, kuten maltitolisiirapissa ja sukraloosissa, on fruktoosia noin kymmenkertainen määrä verrattuna omeniin, päärynöhin, ja muihin hedelmiin, joissa fruktoosia esiintyy. Ehkä siksi oireet tällaisista tuotteista ovat paljon voimakkaammat kuin yhdestä omenasta, joita ainakin itse syön päivittäin.
Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen sivuilta voi vertailla eri tuotteiden fruktoosipitoisuuksia.
Aiheeseen liittyvät FODMAP -hiilihydraatit, joiden välttäminen auttaa näemmä moniin vatsaoireisiin. Niistä lisää myöhemmin, kunhan rauhassa tutustun aiheeseen. Käy sillä välin lukemassa niistä lisää vaikkapa täältä.
Huomasimme mieheni kanssa, että Fastin proteiinipatukoista - niistä gluteenittomista, tulee molemmille vatsaoireita. Ilmavaivoja ja sen sellaista. Muistutan tässä vaiheessa, että en ole ainakaan virallisesti diagnosoitu keliaakikko, vaan itse kokeiltu gluteeniton ruokavalio on auttanut minulla atopia- ja allergiaoireisiin uskomattoman hyvin.
Päätin selvittää, mikä patukoissa oikein mättää. Tutkailtuani tuoteselostetta hieman tarkemmin, aloin selvittää, mitä maltitolisiirappi ja glukoosisiirappi oikein ovat.
Vatsaoireita makeutusaineista
Pikaisesti googlettamalla selvisi, että molempia on moni epäillyt vatsavaivojen aiheuttajaksi. Törmäsin minulle aika uuteen käsitteeseen: fruktoosin imeytymishäiriö (EI fruktoosi-intoleranssi, joka on ihan eri asia)."Fruktoosin imeytymishäiriö taas tarkoittaa sitä, että fruktoosi ei imeydy ohutsuolessa, vaan jatkaa matkaansa vain osittain imeytyen paksusuoleen. Fruktoosin imeytymisen puutteellisuus on uusi tutkimusalue ja tulokset eivät vielä kerro koko kuvaa tästä ongelmasta. Ilmeisesti ihmisen ohutsuoli ei ole kehittynyt kovin hyväksi fruktoosin imeyttäjäksi, sillä tutkimuksissa on mitattu, että jos koehenkilöille annetaan 50 grammaa pelkkää veteen liuotettua fruktoosia ilman muuta ravintoa samalla, 80 %:lla ihmisistä fruktoosi imeytyy epätäydellisesti. Tämä kuitenkin koskee vain koetilannetta, jossa käytetään puhdasta fruktoosia. Glukoosin samanaikainen imeytyminen helpottaa huomattavasti fruktoosin imeytymistä. Tavallinen sokeri, sakkaroosi, on disakkaridi, josta toinen molekyyli on fruktoosia ja toinen glukoosi. Kun sakkaroosi hajoaa ohutsuolen solujen pinnalla, niin sekä glukoosi, että fruktoosi imeytyvät täysin, glukoosin imeytyminen vaikuttaa myös fruktoosin imeytymiseen.
Kun fruktoosi ei imeydy täysin ohutsuolessa, niin se aiheuttaa samanlaisia ongelmia paksusuolessa, kuin laktoosi, osmoottinen paine tuo vettä paksusuoleen joka voi ilmetä ripulina, syntyy turvotusta, kaasuja, suoliääniä, vatsakipuja ja ummetusta. Fruktoosin imeytymishäiriö todetaan samalla tavoin mittaamalla vedyn pitoisuudet hengitysilmasta, kuin laktoosi-intoleranssia tutkittaessa.
Fruktoosin imeytymishäiriöissä tulisi siis nykynäkemyksen mukaan katsoa ennen kaikkea sitä, mikä on glukoosin ja fruktoosin suhde syödyssä ruuassa. Paljon fruktoosia ja vähemmän glukoosia on päärynäsää, omenassa ja mangohedelmissä ja appelsiinissa. Yhtenä mahdollisena ongelmana amerikkalaiset tutkijat pitävät sitä, että Yhdysvalloissa elintarviketeollisuus käyttää erittäin paljon korkeafruktoosista maissisiirappia sokerin sijasta juomien ja ruokien makeuttajana. Tällainen korkeafruktoosisen maissisiirapin fruktoosipitoisuus, 45 – 55 %, saadaan aikaan muuntamalla maissin tärkkelys teollisesti fruktoosiksi. Euroopassa tai Suomessa ei kuitenkaan käytetä korkeafruktoosista maissisiirappia, vaan täällä elintarvikkeiden makeuttamiseen käytetään lähinnä tavallista sokeria. Fruktoosin käyttö voi kuitenkin lisääntyä tulevaisuudessa glykeemisen indeksin ruokavalion yleistyessä, sillä hedelmäsokeria myydään vedoten sen alhaiseen glykeemiseen indeksiin, joka on 19. Tämä indeksin alhaisuus johtuu osaltaan siitä, että fruktoosi metaboloidaan ensin maksassa glukoosiksi, ennen kuin sen voi nostaa verensokeria eli glukoosipitoisuutta. "
(Mikko Ahola, 2009)
Miten tämä liittyy maltitolisiirappiin?
Maltitoli on sokerialkoholi ja se muuttuu elimistössä fruktoosiksi:"Seuraavat valmistusaineet sisältävät fruktoosia tai muuttuvat fruktoosiksi aineenvaihdunnassa: sokeri, sakkaroosi, inverttisokeri, fruktoosi, hedelmäsokeri, sorbitoli (E420),siirappi, maltitoli (E965), maltitolisiirappi, mannitoli (E421), laktitoli (E 966), isomalti (E953), lykasiini, glukoosi-fruktoosisiirappi, tärkkelysnestesokeri, polydekstroosi (E 1200). Muista tarkistaa myös lääkkeiden ja vitamiinien valmistusaineet."
Tietoa potilaan vanhemmille
1/99 Aila Paganus, Ilkka Sipilä
Lasten ja nuorten sairaala
Pronutrionistien sivuilla varoitellaan fruktoosin ja lihavuuden välisestä oletetusta yhteydestä. Kriittisyyttä taas peliin.
Kuinka yleistä fruktoosi-intoleranssi on?
Nähtävästi hyvin yleistä. Muutamien pikaisesti etsittyjen lähteiden mukaan noin kolmasosa tutkituista kärsi fruktoosi-intoleranssista.
Fructose Intolerance, Malabsorption a Common Culprit in Pediatric Abdominal Pain
Fructose Malabsorption - FAQs
Makeutusaineissa, kuten maltitolisiirapissa ja sukraloosissa, on fruktoosia noin kymmenkertainen määrä verrattuna omeniin, päärynöhin, ja muihin hedelmiin, joissa fruktoosia esiintyy. Ehkä siksi oireet tällaisista tuotteista ovat paljon voimakkaammat kuin yhdestä omenasta, joita ainakin itse syön päivittäin.
Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen sivuilta voi vertailla eri tuotteiden fruktoosipitoisuuksia.
Aiheeseen liittyvät FODMAP -hiilihydraatit, joiden välttäminen auttaa näemmä moniin vatsaoireisiin. Niistä lisää myöhemmin, kunhan rauhassa tutustun aiheeseen. Käy sillä välin lukemassa niistä lisää vaikkapa täältä.
perjantai 4. lokakuuta 2013
Luomusta ja muusta hyvästä ruoasta
Tästäkin aiheesta varmasti moni näkee punaista. Nimittäin luomuhössötyksestä.
Talouselämä uutisoi Valion poistaneen lisäaineet kaikista Venäjälle myytävistä jugurteista. Lisäksi Valio on tuonut Suomen markkinoille lisäaineettomat A+ luomujugurtit. Ei paha. Kun on kysyntää, markkinoille tuodaan uusia tuotteita. Toivottavasti luomun hintataso saadaan jossain välissä järkeistettyä hieman alemmas.
Luomun terveellisyys vs. tehotuotettu ruoka.
Tästä ollaan montaa mieltä ja tutkimustuloksia löytyy joka lähtöön. Ravinnepitoisuuden erot eivät ole minulle niin tärkeitä, sillä syön paljon vitamiineja ja hivenaineita suoraan purkista. Puhtaus kuitenkin on. Edellisessä linkissä mainitaan, että tässä kyseisessä tutkimuksessa "tavallisesta" ruoasta löytyi enemmän jäämiä tuholaistorjunta-aineista sekä antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereita. Ilmansaasteet tosin ovat kaikkien peltojen haittoina, oli se luomua tai ei.
Eläinperäisissä tuotteissa eettinen tuotanto on tärkein perustelu luomuvalinnoilleni. Itse ostan paljon luomua ja monet luomutuotteet maistuvat mielestäni paremmalle kuin tehotuotetut. (Ehdottomasti parasta naudanlihaa, mitä olen syönyt, löytyy porvoolaiselta Bosgårdin tilalta. ) Luultavasti makuelämys on korvien välissä ja joku toinen maistaisi samassa lihassa vain tavallisen naudanlihan.
Luomuvauhkossa pitää osata antaa itselleen vähän armoa, kun realiteetit tulevat vastaan. Useimmiten syy löytyy rahapussista ja ajankäytöstä. Toisinaan on helpompaa ostaa valmis pakastepussillinen juureksia kuin ostaa sama määrä niitä luomuna ja kuoria ja pilkkoa ne itse, vaikka kilohinta jäisikin samaksi. Laadukasta ruokaa on muutakin kuin luomua.
Pyrin välttämään pitkälle prosessoitua ruokaa mahdollisuuksien mukaan. Toisinaan kylläkin ostan mikroaterian töihin tai valmista porkkanalaatikkoa, kasvispihvejä ja sen sellaisia, kun aika käy vähiin. Kyse on tasapainoilusta. Ei minusta ole tekemään kaikkia ruokia alusta saakka itse, vaikka kuinka haluaisinkin.
Näin syksyllä parasta luomua löytyy metsistä: Sieniä ja marjoja. Ikävä kyllä tänä syksyllä on ollut aivan liian vähän aikaa kumpienkaan poimimiseen. Päädyn siis jälleen marketin pakasteosastolle.
Puolueetonta uutisointia luomusta näkee harvoin. Usein annetaan puheenvuoro ensin yhdelle näkökulmalle (Yle: "Luomu on mätä kompromissi tiedettä ja taikauskoa") ja sitten toiselle (Yle: Pro Luomu: Sairaita eläimiä hoidetaan lääkkeillä myös luomutilalla). Nykyajan journalismilla on harvoin aikaa perehtyä asioihin.
Suomen Kuvalehden juttu aiheesta kannattaa lukea.Vaikka itse olenkin "hurahtanut" luomuun, superfoodeihin ja muihin, on hyvä pitää realiteetit mielessä. Huonosti tuotettu luomu ei ole tehotuotantoa parempaa.
"On toki aivan sallittua maksaa luomusta, jos siihen on varaa tai niin haluaa tehdä maun tai eläinten eettisen kohtelun nimissä. Silti moni päättää ostaa luomua nimenomaan siksi, että kuvittelee sen olevan automaattisesti ihmiselle ja ympäristölle turvallisempaa ja terveellisempää kuin tavanomaisesti tuotetun ruuan. Näin ei siis aina ole.
Emeritusprofessori Jouko Tuomisto nostaa esiin vielä yhden, tärkeän näkökulman: lopulta ruuassa vaarallisinta on se, jos siitä saa liikaa suolaa, rasvaa, sokeria tai helposti sulavia hiilihydraatteja.
Terveyden kannalta kauppareissulla on siis tärkeintä ostaa vihannes - oli se luomua tai ei."
Luomu, eettinen, turvallinen, hintatasoltaan sopiva ja ravinnerikas eivät aina istu samaan pakkaukseen.
Talouselämä uutisoi Valion poistaneen lisäaineet kaikista Venäjälle myytävistä jugurteista. Lisäksi Valio on tuonut Suomen markkinoille lisäaineettomat A+ luomujugurtit. Ei paha. Kun on kysyntää, markkinoille tuodaan uusia tuotteita. Toivottavasti luomun hintataso saadaan jossain välissä järkeistettyä hieman alemmas.
Luomun terveellisyys vs. tehotuotettu ruoka.
Tästä ollaan montaa mieltä ja tutkimustuloksia löytyy joka lähtöön. Ravinnepitoisuuden erot eivät ole minulle niin tärkeitä, sillä syön paljon vitamiineja ja hivenaineita suoraan purkista. Puhtaus kuitenkin on. Edellisessä linkissä mainitaan, että tässä kyseisessä tutkimuksessa "tavallisesta" ruoasta löytyi enemmän jäämiä tuholaistorjunta-aineista sekä antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereita. Ilmansaasteet tosin ovat kaikkien peltojen haittoina, oli se luomua tai ei.
Eläinperäisissä tuotteissa eettinen tuotanto on tärkein perustelu luomuvalinnoilleni. Itse ostan paljon luomua ja monet luomutuotteet maistuvat mielestäni paremmalle kuin tehotuotetut. (Ehdottomasti parasta naudanlihaa, mitä olen syönyt, löytyy porvoolaiselta Bosgårdin tilalta. ) Luultavasti makuelämys on korvien välissä ja joku toinen maistaisi samassa lihassa vain tavallisen naudanlihan.
Luomuvauhkossa pitää osata antaa itselleen vähän armoa, kun realiteetit tulevat vastaan. Useimmiten syy löytyy rahapussista ja ajankäytöstä. Toisinaan on helpompaa ostaa valmis pakastepussillinen juureksia kuin ostaa sama määrä niitä luomuna ja kuoria ja pilkkoa ne itse, vaikka kilohinta jäisikin samaksi. Laadukasta ruokaa on muutakin kuin luomua.
Pyrin välttämään pitkälle prosessoitua ruokaa mahdollisuuksien mukaan. Toisinaan kylläkin ostan mikroaterian töihin tai valmista porkkanalaatikkoa, kasvispihvejä ja sen sellaisia, kun aika käy vähiin. Kyse on tasapainoilusta. Ei minusta ole tekemään kaikkia ruokia alusta saakka itse, vaikka kuinka haluaisinkin.
Näin syksyllä parasta luomua löytyy metsistä: Sieniä ja marjoja. Ikävä kyllä tänä syksyllä on ollut aivan liian vähän aikaa kumpienkaan poimimiseen. Päädyn siis jälleen marketin pakasteosastolle.
Puolueetonta uutisointia luomusta näkee harvoin. Usein annetaan puheenvuoro ensin yhdelle näkökulmalle (Yle: "Luomu on mätä kompromissi tiedettä ja taikauskoa") ja sitten toiselle (Yle: Pro Luomu: Sairaita eläimiä hoidetaan lääkkeillä myös luomutilalla). Nykyajan journalismilla on harvoin aikaa perehtyä asioihin.
Suomen Kuvalehden juttu aiheesta kannattaa lukea.Vaikka itse olenkin "hurahtanut" luomuun, superfoodeihin ja muihin, on hyvä pitää realiteetit mielessä. Huonosti tuotettu luomu ei ole tehotuotantoa parempaa.
"On toki aivan sallittua maksaa luomusta, jos siihen on varaa tai niin haluaa tehdä maun tai eläinten eettisen kohtelun nimissä. Silti moni päättää ostaa luomua nimenomaan siksi, että kuvittelee sen olevan automaattisesti ihmiselle ja ympäristölle turvallisempaa ja terveellisempää kuin tavanomaisesti tuotetun ruuan. Näin ei siis aina ole.
Emeritusprofessori Jouko Tuomisto nostaa esiin vielä yhden, tärkeän näkökulman: lopulta ruuassa vaarallisinta on se, jos siitä saa liikaa suolaa, rasvaa, sokeria tai helposti sulavia hiilihydraatteja.
Terveyden kannalta kauppareissulla on siis tärkeintä ostaa vihannes - oli se luomua tai ei."
Luomu, eettinen, turvallinen, hintatasoltaan sopiva ja ravinnerikas eivät aina istu samaan pakkaukseen.
tiistai 1. lokakuuta 2013
Stressinhallinnan opettelua - vuorotyöläisen arki
En aio paasata nykymaailman kiireestä, vaan kerron omakohtaisesti, miten opettelen stressinhallintaa.
Vuodenvaihteessa töissä päälle vyöryi monen monta uudistusta jo valmiiksi kiivastahtisen yksityiselämän päälle. Siirryin tekemään pelkkää iltavuoroa, johon kuuluu 3-6-päiväinen työviikko ja viikonlopputöitä.
Parantelen edelleen kevään jäljiltä kroppaa ja mieltä. Stressi kulminoitui kesällä sydämen rytmihäiriöihin, onneksi vaarattomiin sellaisiin, ja unettomuuteen.
Unettomuudesta seurasi aikaansaamattomuutta, siitä taas ärtymystä ja ärtymyksestä kierroksia ja kierroksista lisää unettomuutta. Ainut pika-apu kropan sammuttamiseen oli tehokas treeni, jonka jälkeen sai nukuttua edes jonkinlaiset yöunet. Turha varmaan sanoa, ettei treenistä ollut tavoitteellista hyötyä, tulokset laskivat kuin lehmän häntä. Lopulta sydän rupesi tykyttelemään omiaan. Reilut puoli vuotta se jaksoi kierroksia.
Nyt sairasloman ja kesälomien jälkeen olo on vähän parempi. Pahin vyyhti on purettu, mutta vuorokierto on vieläkin tiukka. Pelkkä iltavuoro supistaa kotielämän ihan minimiin. Monesti suorastaan ahdistaa, kuinka vähän pystyn, jaksan tai ehdin kotona mitään tekemään. Takaraivossa on siis jatkuva kiire ja tekemättömien asioiden ja näkemättömien ihmisten työlista. Vähempikin stressaisi.
Niinpä, kun syksyllä silmiini sattui Facebookissa mainos "Haluatko oppia hallitsemaan stressiä" - koulutus kotipaikkakunnallani, niin ilmoittauduin Mindfulness-kurssille.
Mindfulness on niin sanottua tietoisuustaitoa, keskittymistä hetkeen. Tai ainakin sen harjoittelua.
Kurssin jälkeen minulla oli virkistynyt ja rauhallinen olo. Olin jo aiemminkin tehnyt rentoutusharjoituksia, mutta sisäistämättä niiden tarkoitusta. Rentoutuminen ei ole itsetarkoitus tai päämäärä, mutta se voi hyvinkin tapahtua harjoituksen aikana. Aiemmin olin pakonomaisesti yrittänyt rentoutua harjoituksen aikana. Niinhän se sanookin "rentoutusharjoitus". Mindfulnessissa käytettiin nimeä kehoharjoitus.
Pyrin varaamaan nykyään 10-20 minuuttia päivästäni tietoisuusharjoitukselle. Aina se ei onnistu, mutta useimmiten kyllä. Voin vaikkapa käyttää kahvitauon siihen.
En osaa vielä sanoa, onko tästä ollut minulle hyötyä, mutta ei kai siitä haittaakaan ole. Yhtenä keskeisenä ajatuksena on omien ajatusten hyäksyminen ja niiden tarkkaileminen tuomitsematta.
Tässä muutama linkki aiheesta kiinnostuneille:
http://olotila.yle.fi/mina/hyvinvointi/mindfulness-mita-se
http://mindfulness-sivut.fi/tuotteet/mindfulness-harjoituksia/
Englanniksi muutamia ohjattuja harjoituksia:
http://marc.ucla.edu/body.cfm?id=22
http://health.ucsd.edu/specialties/mindfulness/mbsr/Pages/audio.aspx
Vuodenvaihteessa töissä päälle vyöryi monen monta uudistusta jo valmiiksi kiivastahtisen yksityiselämän päälle. Siirryin tekemään pelkkää iltavuoroa, johon kuuluu 3-6-päiväinen työviikko ja viikonlopputöitä.
Parantelen edelleen kevään jäljiltä kroppaa ja mieltä. Stressi kulminoitui kesällä sydämen rytmihäiriöihin, onneksi vaarattomiin sellaisiin, ja unettomuuteen.
Unettomuudesta seurasi aikaansaamattomuutta, siitä taas ärtymystä ja ärtymyksestä kierroksia ja kierroksista lisää unettomuutta. Ainut pika-apu kropan sammuttamiseen oli tehokas treeni, jonka jälkeen sai nukuttua edes jonkinlaiset yöunet. Turha varmaan sanoa, ettei treenistä ollut tavoitteellista hyötyä, tulokset laskivat kuin lehmän häntä. Lopulta sydän rupesi tykyttelemään omiaan. Reilut puoli vuotta se jaksoi kierroksia.
Nyt sairasloman ja kesälomien jälkeen olo on vähän parempi. Pahin vyyhti on purettu, mutta vuorokierto on vieläkin tiukka. Pelkkä iltavuoro supistaa kotielämän ihan minimiin. Monesti suorastaan ahdistaa, kuinka vähän pystyn, jaksan tai ehdin kotona mitään tekemään. Takaraivossa on siis jatkuva kiire ja tekemättömien asioiden ja näkemättömien ihmisten työlista. Vähempikin stressaisi.
Niinpä, kun syksyllä silmiini sattui Facebookissa mainos "Haluatko oppia hallitsemaan stressiä" - koulutus kotipaikkakunnallani, niin ilmoittauduin Mindfulness-kurssille.
Mindfulness on niin sanottua tietoisuustaitoa, keskittymistä hetkeen. Tai ainakin sen harjoittelua.
Kurssin jälkeen minulla oli virkistynyt ja rauhallinen olo. Olin jo aiemminkin tehnyt rentoutusharjoituksia, mutta sisäistämättä niiden tarkoitusta. Rentoutuminen ei ole itsetarkoitus tai päämäärä, mutta se voi hyvinkin tapahtua harjoituksen aikana. Aiemmin olin pakonomaisesti yrittänyt rentoutua harjoituksen aikana. Niinhän se sanookin "rentoutusharjoitus". Mindfulnessissa käytettiin nimeä kehoharjoitus.
Pyrin varaamaan nykyään 10-20 minuuttia päivästäni tietoisuusharjoitukselle. Aina se ei onnistu, mutta useimmiten kyllä. Voin vaikkapa käyttää kahvitauon siihen.
En osaa vielä sanoa, onko tästä ollut minulle hyötyä, mutta ei kai siitä haittaakaan ole. Yhtenä keskeisenä ajatuksena on omien ajatusten hyäksyminen ja niiden tarkkaileminen tuomitsematta.
Tässä muutama linkki aiheesta kiinnostuneille:
http://olotila.yle.fi/mina/hyvinvointi/mindfulness-mita-se
http://mindfulness-sivut.fi/tuotteet/mindfulness-harjoituksia/
Englanniksi muutamia ohjattuja harjoituksia:
http://marc.ucla.edu/body.cfm?id=22
http://health.ucsd.edu/specialties/mindfulness/mbsr/Pages/audio.aspx
Blogin taustalla
En olisi ikinä uskonut, että "hurahdan" mihinkään ruokavaliojuttuihin. Olen sekasyöjä ja rakastan hyvää ruokaa. Omasta mielestäni en ole koskaan kärsinyt minkään sortin ruoka-allergioista, vaikka äitini pienenä yrittikin uskotella minulle, että maitorupi johtui suklaasta.
Minulla on ollut pienestä pitäen ongelmia ihoni kanssa. Se tavallinen atoopikon tarina. Maitoruvesta kuivaan ja hilseilevään ihoon ja siitä eriasteisiin ihottumaoireisiin, kortisonikuureihin ja muihin. Lääkärit uskoivat vakaasti - tai nii ainakin minulle sanoivat - että kyseessä on ihoni ominaisuus. Atopia aiheutti liudan allergiaoireita, jotka eivät näkyneet allergiatesteissä muutamaa eläinallergiaa lukuunottamatta.
Söin kymmenen vuotta allergialääkkeitä joka ikinen päivä, jotten niistänyt nenääni verille ja raapinut ihoani rikki. Hydrocortisonia olen käyttänyt varmaan satoja litroja elämäni aikana. "Ominaisuus", ne sanoivat.
Sattuman kautta päädyin kesällä 2012 mukaan Tahdon voimaa -tv-projektiin, jonka kautta tutustuin tamperelaiseen Optimal Performance -tiimiin. Nyt olen ollut vuoden ilman allergialääkkeitä, kahden ihanan koiran emäntänä ja kuivan ihon ongelmat ovat vaihtuneet pieneen finninongelmaan.
Miten tämä on mahdollista? Ruokavaliolla ja terveellisillä elämäntavoilla.
Minun "ominaisuuteeni" auttoi gluteeniviljojen poistaminen ruokavaliosta.
Nyt varmaankin moni jo ajattelee, että "Ei taas! Tämä on taas näitä muotidieettivillityksiä".
Saattaa olla joidenkin kohdalla. Mutta minun kohdallani ei ole.
Tai en tietenkään varmuudella tiedä, onko kyseessä joku muu ohran, rukiin ja vehnän ainesosa kuin gluteeni, mutta selkeästi gluteenipitoisten viljojen eliminoiminen on auttanut minua "ominaisuuteni" kanssa.
Olen pariin otteeseen testannut gluteeniviljoja jälkikäteen, ihan vaan varmistaakseni, mistä on kyse. Olen saanut testeistäni niin hirvittävät vatsavaivat ja allergianuhaoireet, etten enää kolmatta kertaa halua kokeilla.
(Joka kertahan vatsatauti ei toiseen tartu, mutta lisäksi olen nyt vajaan vuoden sisällä kaksi kertaa sairastanut 3-4 päivän mittaisen vatsataudin, joka ei kummallakaan kerralla tarttunut puolisooni. Mietin, voisiko "tavallisen" vatsataudin sijasta kyseessä ollut viljan aiheuttama vatsan ärtyminen. En tiedä.)
En siis aluksi ollut kovinkaan ehdoton gluteenittomuuden kanssa, vähensin sen parissa kuukaudessa pois ruokavaliostani, kun huomasin oireiden helpottavan.
Tämä omakohtainen kokemus mullisti vähän suhtautumistani ruokaan ja ruoan vaikutusta ihmiskehoon.
Blogissani aion kirjoittaa treenaamisesta, vuorotyöstä, ravinnerikkaasta ruoasta, riittävästä proteiininsaannista, lisäravinteista ja kaikesta muustakin aihepiiriä liippaavasta.
Tervetuloa lukemaan!
Minulla on ollut pienestä pitäen ongelmia ihoni kanssa. Se tavallinen atoopikon tarina. Maitoruvesta kuivaan ja hilseilevään ihoon ja siitä eriasteisiin ihottumaoireisiin, kortisonikuureihin ja muihin. Lääkärit uskoivat vakaasti - tai nii ainakin minulle sanoivat - että kyseessä on ihoni ominaisuus. Atopia aiheutti liudan allergiaoireita, jotka eivät näkyneet allergiatesteissä muutamaa eläinallergiaa lukuunottamatta.
Söin kymmenen vuotta allergialääkkeitä joka ikinen päivä, jotten niistänyt nenääni verille ja raapinut ihoani rikki. Hydrocortisonia olen käyttänyt varmaan satoja litroja elämäni aikana. "Ominaisuus", ne sanoivat.
Sattuman kautta päädyin kesällä 2012 mukaan Tahdon voimaa -tv-projektiin, jonka kautta tutustuin tamperelaiseen Optimal Performance -tiimiin. Nyt olen ollut vuoden ilman allergialääkkeitä, kahden ihanan koiran emäntänä ja kuivan ihon ongelmat ovat vaihtuneet pieneen finninongelmaan.
Miten tämä on mahdollista? Ruokavaliolla ja terveellisillä elämäntavoilla.
Minun "ominaisuuteeni" auttoi gluteeniviljojen poistaminen ruokavaliosta.
Saattaa olla joidenkin kohdalla. Mutta minun kohdallani ei ole.
Tai en tietenkään varmuudella tiedä, onko kyseessä joku muu ohran, rukiin ja vehnän ainesosa kuin gluteeni, mutta selkeästi gluteenipitoisten viljojen eliminoiminen on auttanut minua "ominaisuuteni" kanssa.
Olen pariin otteeseen testannut gluteeniviljoja jälkikäteen, ihan vaan varmistaakseni, mistä on kyse. Olen saanut testeistäni niin hirvittävät vatsavaivat ja allergianuhaoireet, etten enää kolmatta kertaa halua kokeilla.
(Joka kertahan vatsatauti ei toiseen tartu, mutta lisäksi olen nyt vajaan vuoden sisällä kaksi kertaa sairastanut 3-4 päivän mittaisen vatsataudin, joka ei kummallakaan kerralla tarttunut puolisooni. Mietin, voisiko "tavallisen" vatsataudin sijasta kyseessä ollut viljan aiheuttama vatsan ärtyminen. En tiedä.)
En siis aluksi ollut kovinkaan ehdoton gluteenittomuuden kanssa, vähensin sen parissa kuukaudessa pois ruokavaliostani, kun huomasin oireiden helpottavan.
Tämä omakohtainen kokemus mullisti vähän suhtautumistani ruokaan ja ruoan vaikutusta ihmiskehoon.
Blogissani aion kirjoittaa treenaamisesta, vuorotyöstä, ravinnerikkaasta ruoasta, riittävästä proteiininsaannista, lisäravinteista ja kaikesta muustakin aihepiiriä liippaavasta.
Tervetuloa lukemaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)