Väärin opiskeltu

Ylioppilaslehdessä on aivan mainio juttu Tuhannen euron masennus. Suosittelen lukemaan tämän. Yliopistosta on tullut monissa perheissä itseisarvo, jonka sisällöllä ei ole mitään väliä. Pätkätöitä ja harjoittelupaikkoja yksi toisensa jälkeen, ilman tietoa koulutusta vastaavasta työstä.

"Kaikki muuttui varsin pian. Irtisanouduin tavaratalosta, kun vastaan tuli ensimmäinen pätkätyö toimittajana. Tulevaisuus alkoi näyttää joltain.

Mutta sitä mukaa kun oma ahdistukseni tulevaisuuden suhteen hälveni, se lisääntyi vanhemmillani, sukulaisillani – ja sillä perhetutulla.

Ahdistus siitä, jääkö minulta tutkintotodistus, menolippu parempaan tulevaisuuteen, töiden takia lunastamatta.
Ei jää, sillä päädyin lopulta kompromissiin.

Huomasin, että opintoja on mahdollista tehdä työn ohessa, iltaisin ja viikonloppuisin ja edetäkin ihan mukavassa tahdissa.

Kompromissiratkaisuni ei vain tyydytä kaikkia. Lainsäätäjää se ei todellakaan miellytä, sillä tutkintoni venyy tavoiteajasta. Jos olisin ihanneaikataulussa, valmistuisin vuoden päästä. En usko, että tutkinnon puuttumisesta olisi usean vuoden työkokemuksen jälkeen enää haittaa työllistymisen kannalta, mutta uskon, että tutkinnosta on hyötyä omalle työidentiteetilleni. Sillä ei ole merkitystä, olenko maisteri vuoden vai seitsemän vuoden päästä.

Puristus rinnassani alkoi hälvetä"

(Tuhannen euron masennus, Ylioppilaslehti 8.10.2013)

 Olen itsekin näitä erilaisen tien valitsijoita, olen vakituisessa työsuhteessa ja koulutukseltani ylioppilas. Olen vakaasti päättänyt opiskella itselleni yliopistotutkinnon, mutta teen sen työn ohessa. Joskus on vuosi tai pari, johon opiskelu ei sovi ja joskus taas pystyn etenemään vauhdikkaammin. Ehkä jotenkin kapinoin koulutusputkea vastaan, jonka sisältö on peruskoulu-lukio-yliopisto-jonkaohessapätkätöitä — ja tuubista ulos työttömänä 32-vuotiaana maisterina, jonka biologinen kello tikittää kovaa, ennen kuin töissä on oltu kokonaista vuottakaan.

On hienoa, jos todella tietää, mitä haluaa isona tehdä ja tavoitella unelmiaan. Jos se vaatii nopeassa tahdissa eteneviä opintoja ja niistä jaksaa suoriutua, niin vielä hienompaa! Mutta meitä on muitakin ja reittejä työelämään on monia. Reittejä korkeakoulututkintoon on myös monia. Yksilöllisyyden lisääntyessä kulttuurissamme, myös erilaisten koulutuspolkujen kulkijoille pitäisi löytää enemmän vaihtoehtoja ja tukea.

Kiinnostaako korkeakouluopiskelu työn ohessa? Käypä vilkaisemassa koulutustarjontaa Etäopiskelu.fistä.